Triathlonteam226

Ehtipä tulla pitkähkö tauko blogipäivityksiin. Syynä on ollut ajanpuute. Elokuun alussa SAMOJ- opinnot saivat jatkoa, ja käyn päivittäin Riihimäellä aina jouluun asti. Opiskelutahti on aika tiukka ja urheilu on jäänyt pitkien päivien myötä sivuosaan. Onneksi opinnot ovat tätä myöten selvät vuosiksi eteenpäin, kunhan tämä kurssi loppuu. Kävin tarkoituksella tänä vuonna kaksi kurssia, jotta ne eivät häiritsisi kuin yhden kauden harjoittelua.

Mutta on sitä kerinnyt vähän urheilemaankin. Kaksi viikkoa Joroisten jälkeen testasin kuntoa 10,5km juoksukisalla ja ajassa 38’20 tuntemukset olivat, että palauduttu on. No, heti tämän jälkeen kuitenkin sairastuin ja pikamatkan SM:t jäivät väliin. Pari tervettä päivää ja kisailua Nokialla pikamatkan merkeissä. Voitto tuli mutta tuntemukset huonot. Voimatonta menoa, mutta perusvauhti hyvää. Kuitenkin kauden huonoin suoritus. Onneksi seuraavana päivänä Millalla meni vähän paremmin ja muutaman kuukauden harjoittelulla puolimatkan ajasta lähti hienosti 20 minuuttia.

Viikko Nokian kisasta, niin oli vuorossa kisa, josta tuli kauden tiukin rypistys. Finlandia MTB:n 70km:n matkan starttiviivalla olo oli, että olen aivan väärässä paikassa. Kaksi lenkkiä maastossa koko vuonna, ja edessä 70km mäkisessä maastossa. Ensimmäinen 35km:n lenkki menikin turistina ihmetellessä, minkälaista on ajaa haastavassa maastossa 150:n muun kanssa olemattomilla väleillä. Kierroksen loppupuolelle sijoittuvat nousut olivat meikäläisen heiniä ja pääsin eroon massoista, toisen kierroksen ajelin yksinäni. Onneksi, sillä tekniikan puute alkoi verottaa ja voimat loppuivat pahasti. Ajatus ei enää kulkenut ja keulan lukituskin unohtui päälle 20 kilometrin ajaksi. Viimeiset 10km menivät hämärän rajamailla ja ajoinkin kerran pää jäässä isoa kiveä päin. Kyynärpää on vieläkin kipeä. Kuitenkin, kukaan ei ajanut ohi ja pääsin maaliin ajassa 3’45. Jäin ihanneajastani kymmenisen minuuttia, mutta sen olin asettanut tietämättä, kuinka haastava reitti oikein on. Kisan jälkeen jalat eivät kantaneet ja päässä pyöri, joutui olemaan jalat kohti taivasta jonkin aikaa. Mutta, tiistaina hakiessani pyörää korjaamolta (8 pinnaa meni poikki) tuntui jo siltä, että ensi vuonna uudestaan.

Viikon päästä sekoilut maastossa jatkuu, matka lyhenee 50 kilometriin joten pitäisi olla helppo nakki Finlandiaan verrattuna. Jos olen hengissä sen jälkeen, jatkan kautta erinäisillä juoksukisoilla. Tarkoituksena olisi jatkaa kisailua pitkälle lokakuun puolelle ja aloitella uutta kautta joskus marras-joulukuussa.

Nokian pikamatkan meininkiä:

Näin siinä sitten kävi. Alkuviikosta olo oli jo tukkoinen, ja loppuviikkoa kohti olo vain huononi. Henki ei kulje ja on todella väsynyt olo, eilen ei jaksanut edes pysyä seisaallaan. Joten ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin jättää pikamatkan sm-kisat väliin. Koetan päästä kuntoon Nokian pikamatkaan mennessä.

Tavoite täyttyi ja Joroisilta lähti mukaan U23- sarjan mestaruus jo toisena vuonna peräkkäin! Tänä vuonna kullan eteen sai tehdä töitä oikein kunnolla, kun Kim Harju haastoi vahvasti loppuun asti puolimatkan debyytillään.  Mies oli hyvässä iskussa, mutta eroa tuli kuitenkin 8 minuuttia, josta tosin 5 minuuttia penaltyn takia. Jos Kim on ensi vuonna viivalla, niin mestaruudesta käydään kovatasoisin kamppailu ikinä!

Sitten kisaraporttia:

Uintiin otin Millalta löytyneen uintihaalarin, joka kellutti kyllä jonkin verran.  Mutta se on tehty allasuintiin ja ei kyllä vetänyt vertoja avovesiuintiin tarkoitetuille puvuille. Sain kuitenkin hyvän uinnin aikaiseksi ja rantauduin ajassa 27,43. Uinti oli nousujohteinen ja vältyin pahimmilta tappeluilta starttaamalla aivan oikeasta reunasta. 500m ennen vaihtoa sain kylläkin potkun naamaan ja toinen linssi täyttyi vedellä. Uintiin meni aikaa 27’48.

Hyvän uinnin ansiosta pääsin heti kovaan seuraan pyöräilyssä. Kaitsu, Tatu Kasurinen ja Teemu Lemmettylä ajoivat edellä ja itse roikuin letkan hännillä. Saimme nopeampia uimareita kiinni ja Mika Luoto, Teemu Toivanen ja Kim Harju liittyivät letkaan, tosin kaikki kolme tippuivat vauhdista viimeisellä pyöräkierroksella. Minulla ei ollut mitään asiaa kärkeen, tipahdin sen verran monta kertaa letkasta, että olisin pilannut muiden ajon hidastelemalla keulilla. Teki tarpeeksi tiukkaa muutenkin. Letkassamme noudatettiin mielestäni peesirajoja niin kuin kuuluukin. Kanssakilpailijoita kunnioitettiin, eikä ilmaista vauhtia haettu edellä ajavan peesistä. Myös tuomari piti huolen välien pituudesta ajamalla lähes koko kisan letkamme vierellä. Itsellä pyöräily meni aivan riskirajoilla ja monta kertaa kävi tosiaan niin, että kokeneempien vauhti oli minulle liikaa ja etäisyys edellä ajavaan kasvoi pahimmillaan sataan metriin. Sain kuitenkin joka kerta letkan kiinni ja vaihtoon saapuessa pyöräaika oli 2’17,02 -> melkein 5 minuuttia nopeampi kuin viime vuonna.

Juoksu lähti hyvin liikkeelle ja ensimmäiset kaksi kierrosta olin ennätysvauhdissa. Sitten kova pyöräilyosuus ja helle vaativat veronsa ja kolmannelle kierrokselle lähdettäessä oikea reisi kramppasi. Jouduin pysähtymään ja venyttelemään, jonka jälkeen pystyin taas juoksemaan. Lihassäryt olivat kuitenkin niin kovat, että kilpailu loppui oikeastaan siihen ja alkoi taistelu maaliin pääsystä. Kahdelle viimeiselle kierrokselle vauhti tippui dramaattisesti ja juoksun loppuaika 1’32,33 oli 5min huonompi kuin viime vuonna. Tosin juoksureitti oli tänä vuonna pidempi.

Maalissa olin onnellinen ensiksikin siitä, että voitin sarjani ja toisekseen ylipäänsä maaliin pääsystä. Reisikrampin jälkeen nousi seinä vastaan niin pahasti, etten ollut ollenkaan varma, selviänkö maaliin asti. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja loppuaika 2’17,22 ei ole kuin vajaa 3min huonompi kuin viime vuonna, jolloin uitiin märkäpuvulla ja juoksu oli lyhyempi. Nyt suoritus oli mielestäni onnistuneempi, sillä olosuhteet olivat haastavammat. Viime vuonna olin ikäsarjalaisista neljäs, päästin edelleni M35 -40 ja -45 vuotiaiden voittajat. Nyt tulin ikäsarjalaisista ensimmäisenä maaliin ja miesten yleisessä olisin ollut sijalla 9. Joten, taputan kyllä itseäni selkään hyvästä suorituksesta  Koetan jatkaa kultamitaliputkea vielä ainakin Kuopiossa, jossa starttaan pitkästä aikaa pikamatkan sm-kisoissa.  Onnittelut myös muille seuran mitalisteille eli Venlalle, Niinalle, Johannalle, Markukselle, Jirille ja Jarnolle! Sekä totta kai kaikille maaliin päässeille, erityisesti Tuijalle iso hatunnosto ensimmäisestä puolimatkan läpäisystä!

Viime viikolla päättyi loppukiri Joroisia varten. Lauantaista asti olen lepäillyt ja sitä asti superkompensaatio on jyllännyt niin että korvissa soi. Kaksi harjoituskisaa peräkkäisinä päivinä sujui hyvin ja tuli nappisuoritukset molemmissa. Tiistaina Kuusijärven Rykäsyssä (750/20/5,3) poimittiin uintiprojektin satoa, kun 750m:n aika parani kuukauden takaisesta 50 sekuntia. Seuraavanana päivänä kiritettyäni ensin Millaa 50km pyörällä kiskaisin uudet PB:t Nokian harjoituskisan (300/9/3) jokaisella osuudella. Uinti parani 40s, pyöräily 59s ja juoksu 45s edellisistä ajoista (viimeksi mukana v.2008). Perjantaina pitkä yhdistelmä 105km + 10km ja siitä asti on lähinnä lepäilty, pitkästä aikaa! Eilen tein vielä viimeistelyharjoituksen karmeassa helteessä ja kilpailuvauhti oli kohdillaan. Lauantaiksi lupailtu keli tekee kisasta varmasti mielenkiintoisen, viimeksi v.2006 Nokia Ironmanilla oli yhtä kova helle ja silloin jalat kramppasi juoksussa, saapi nähdä miten nyt käy... Mielenkiinnolla odotan myös, saadaanko käyttää märkäpukua vaiko ei.

Mutta nyt on vielä pari tuskaista päivää hermoilua ja tankkailua ennenkuin starttipistooli pamahtaa! Tsemppiä kaikille muillekin!