Triathlonteam226

Keskiviikkona piti lähteä pyörällä uimahallille, mutta kun pääsin pyörävarastoon huomasin, että pyörä oli varastettu. Varaston lukossa ei ollut murtojälkiä, joten varas on joko entinen tai nykyinen asukas, tai sitten alan ammattilainen. Rikosilmoituksen tein saman tien, mutta en usko, että pyörä löytyy kovin helposti. Ja pyörähän oli tosiaan Gary Fisher - maastopyörä, jonka ostin viiime keväänä ja jolla kisasin mm. maastotriathlonissa - ja duathlonissa. Harmittaa todella paljon, koska pyörä oli todella hyvä. Ja vakuutusyhtiöstä tulee varmaankin korvaukset, mutta ne eivät kata uuden, samantasoisen pyörän hankintaa koska ostin sen poistuvana mallina puoleen hintaan. Joten voi olla että tästä seuraa se, että joudun jättämään etelän leirin väliin. Tämä siksi, koska pyörä on pakko olla ja tämän vuoden budjetti oli jo muutenkin tiukka, niin tällaista vastoinkäymistä en todellakaan olisi tarvinnut. Suututtaa vietävästi, että jonkun epärehellisen ihmisen takia menetin hyvän pyörän ja joudun ehkä jättämään kauan odotetun leirinkin väliin. No, toivotaan että pyörä löytyisi jostain, eihän sitä koskaan tiedä.

Joskus firman puolelta saa oikein hyviä treenejä. 30km hiihtoa ei kuulosta paljolta, mutta kun se mennään intin suksilla, 20kg:n taisteluvarustuksessa ja 50kg:n ahkion kanssa, niin aikaa kuluu melkoisesti. Laitoin sykevyön rintaan ja speksit oli seuraavat: ensimmäiset 4h10min/15km tunnustelijana/ladun avaajana ilman ahkiota syke 121 ja viimeiset 15km/3h40min ahkiota vetäen syke 151. Eli yhteensä 7h50min tehokasta peliaikaa ja loppumatka aerobisen kynnyksen tuntumassa. Malton ja geelien voimalla mentiin, mutta kuitenkin väsy yllätti lopussa ja pahasti. Viimeisen tunnin ajalta muistikuvat on aika heikot, katse ei liikkunut suksien kärjistä mihinkään ja muutenkin aivotoiminta lakkasi kokonaan. Mutta olipahan hyvä treeni! Sen verran kuitenkin epämiellyttävän tuntuista oli, että tänä vuonna ei enää perinteistä hiihdetä, se on varma se!

Terve!
Hetki on taas vierähtänyt viime päivityksestä, joten tässäpä vähän kuulumisia. Tällä hetkellä elämä on otsikon mukaista eli opiskelua SAMOJ 1- kurssilla Maasotakoulussa. Kurssi alkoi tällä viikolla ja kestää neljä kuukautta. Kurssin ajan on tiukka fokus opiskeluun, koskapa näyttöjä pitää antaa reilusti ja ne vaatii opiskelua. Sotaharjoituksiakin on kuukauden verran. Mutta ainakin nyt näyttää siltä, että iltaisin on kyllä tosi hyvin aikaa reenata ja lenkkimaastot on vieläpä lähellä. Ja joka päivälle löytyy lähtijä lenkkiseuraksi, joten yksin ei tarvitse taapertaa. Kurssiin itseenä sisältyy myös paljon liikuntasuoritteita ja osa on urheilijankin näkökulmasta aika rankkoja, hyvä hyvä...

Joulukuun ja alkuvuoden reenit on olleet hyviä, itse asiassa en muista koska on viimeksi näin hyvin reenattu. Kaikki lajit tuntuu kulkevan hyvin, uinnissakin tapahtui iso harppaus uudelle tasolle. Juoksu kulkee ilmeisen hyvin koskapa pystyin juoksemaan parin kansainvälisen tason huippusuunnistajan kanssa saman juoksutreenin ja pysyin hyvin vauhdissa mukana. Ainutlaatuinen tilaisuus joka ei varmaan tule usein toistumaan, oli kivaa. Hiihtolenkeilläkin on ollut seurana kilpahiihtäjiä ja eipä sekään meno hyydyttänyt miestä, joten hyvältä näyttää! Kunto on kohdillaan ja tavoite on, että kurssista huolimatta se vielä paranee kevään mittaa. Ja heti kun opiskelut loppuu, niin lähden karistamaan karstat koneesta Espanjan suuntaan! Ei muuta kuin hyviä treenejä ja talven jatkoa kaikille!

Marraskuu meni harjoituksellisesti penkin alle sairastelujen vuoksi.  Harjoituspäiviä tuli vain 12, kun muu aika meni joko sairasteluun tai siitä toipumiseen.  Lepopäivät eivät kuitenkaan menneet hukkaan, vaan omaa valmennustietämystä tuli kasvatettua lukemalla pari triathlonaiheista kirjaa. Ja tuli tehtyä hyvät suunnitelmat seuraavasta harjoittelu kaudesta eli PK2:sta, joka muuten alkoi jo joulukuun alusta. Normaalisti aloittaisin tämän kauden 4-6 viikkoa myöhemmin, mutta aloitan sen tänä vuonna etuajassa, kun tiedän, mitä keväällä on edessä. Nimittäin tammikuun puolessavälissä pitäisi alkaa neljän kuukauden opiskelut Lappeenrannassa, ja on vielä aika epävarmaa, kuinka tuona aikana pääsee urheilemaan. On varauduttava ainakin siihen, että normaali tuntimääriin ei pääse.  Eli nyt on hyvä reenailla vähän rohkeammin ennen sitä. Niinpä harjoittelen määrällisesti ja laadullisesti enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta itse tekemälläni suunnitelmalla, joka on tarkistettu asioista vielä enemmän tietävällä henkilöllä…

Muutenkin harjoittelussani puhaltaa uusia tuulia. Uutena lisänä harjoitteluun on tullut kehonhallinnan, ryhdin ja liikkuvuuden parantamiseen tähtäävät harjoitukset, jotka fysioterapeutti on minulle laatinut. Kävin syksyllä lihastasapainokartoituksessa ja sen perusteella tehtiin ”kuntoutusohjelma”. Tavoitteena ei ole että taipuu spagaatiin tai mitään, kunhan saisi liikkuvuudet tietyiltä osin edes normaaleille tasoille. Harjoitusten tulokset näkynevät konkreettisimmin juoksussa, mutta myös hapenottokyky voi parantua, kun saa täyden keuhkokapasiteetin käyttöön. Vaatii kuitenkin aikansa, että mitään kehitystä on nähtävissä, kun jänteet ja nivelet ei reagoi harjoitukseen läheskään samalla nopeudella kuin lihakset.

Ja firman suunnasta tuli hyviä uutisia, kun sain ensi vuodelle ”tasoluokituksen”. Sen ansiosta saan käytettyä työaikaani tehokkaammin harjoitteluun ja kilpailemiseen. Nyt voisi olla aihetta kutsua itseään jo puoliammattilaiseksi Tätä lähemmäksi ammattilaisurheilua on vaikea päästä täyspäiväistä työtä tekemällä. Luokituksen suomat edut näkyvät varmasti tuloksissa jo ensi kaudella, vaikka tulostavoitteet eivät ole ensi kesälle korkeat koko keväälle suunniteltujen opintojen takia.

No, sitten sitä harjoittelua. Sairastelujen loputtua aloitin harjoittelun varovaisesti 10 päivän totuttautumisjaksolla, jonka aikana ei paljon poistuttu PK1-alueelta ja lepopäiviäkin pidin kolme kappaletta. Tällä viikolla on sitten tehoja ja määriä lisätty, edelleen varovaisesti ja kroppaa kuulostellen. Pitkä lenkkikin oli vielä maltillinen 3 tuntia pyöräilyä ja sekin tuntui olevan ihan riittävästi. Juoksua on ollut ohjelmassa selvästi eniten eli kaikkina kuutena harjoituspäivänä. Juoksuista yksi on ollut huoltava, muilla ei sitten PK-alueella olla juurikaan oltu. Työpaikalta löytyy mm. 1’09 puolimaratonin juoksija ja toinen joka on juossut 5000m aikaan 15’10, ja näiltä herroilta on saatu aika hyviä ohjeita juoksuun. Joten huoltava harjoittelu tapahtuu pääasiassa muilla lajeilla ja silloin kun juostaan niin silloin kanssa JUOSTAAN Uintia on ollut häpeällisen vähän, mutta onneksi on sentään ollut laadukkaita treenejä. Tekniikka on ollut tarkassa syynissä ja muutamia isoja oivalluksia on sieltä tullut. Aiheeseen liittyen katsokaapa muuten jostain eilisen päivän EM-uintien miesten 1500m vapari ja tarkkailkaa ensimmäiset 300m johtaneen tanskalaisen uintia koko kisan ajalta. Kolmas sija ja jos oltaisiin kilpailtu triathlonissa, niin olisi varmasti voittanut noin säästeliäällä tekniikalla! Kaksitahtipotkua melkein koko kisa ja noin 28 käsivetoa 50 metrillä. Siinä on tavoitetta.

Täytyypä muuten itsekin liittyä Wattbiken kannattajiin. Työpaikalla on mahdollisuus käyttää kyseistä vekotinta ja täytyy sanoa, että on se mielenkiintoinen. Pyöritystekniikan parantamiseen se käy ainakin hyvin ja saa tehtyä testejä vakio-oloissa luotettavammin kuin vaikka harjoitusvastuksella. Vielä kun siihen saisi kunnon ohjaintangot, niin ei muuta tulisi tehtyäkään.

No olipa taas asiaa pitkästi. Josko sitä saisi päiviteltyä blogia useammin niin ei tarvisi kaikkea vuodattaa kerralla. Pidemmittä puheitta nyt tekemään pitkää uintia ja vähän juoksemaan hienoon talvisäähän!