Triathlonteam226

Kyllä oli taas hienot kisat ja yhdyn vilpittömästi kehuihin kisajärjestäjiä kohtaan, olipahan taas viikonloppu. Kaikki tuntui olevan innoissaan ja henki oli mahtava.

Kiitos läheisille mukana elämisestä ja huollosta, moneen paikkaan sitä kerkesittekin heiluttamaan. Kiitos kaikille kannustajille ja myös väliaikatietojen antamisesta, niitä tuli paljon ja ne innosti yrittämään.

Olen kyllä todella tyytyväinen suoritukseen, vaikka paljon oli haastetta tällä kertaa purtavaksi. Kisasta tuli todella jännä, monien vaiheiden jälkeen ero Laitiseen kärjessä oli pienimillään reilun minuutin luokkaa juoksussa kolmenkympin kohdalla. Juoksu osuudella kaikki tuntuu aina ratkeavan ja niin nytkin. Aluksi Kasurinen ja Laitinen edessä ja Halme takana. Silloin piti ruveta keskittymään omaan tekemiseen kun paine kaikilta suunnilta oli iso.

Uinti meni helposti ja rennosti, tuntu hyvältä ja veto ei puutunut yhtään. Tosi kova jano vaan tuli ja ihmettelin sitä vähäsen. Sitten tuli yllätys! Koko menneen kauden ei oikeastaan missään olosuhteissa tai tilanteessa pyörä ole pettänyt, niin nyt heti ensipolkaisuista asti jotain oli vialla. Tahmea jalka ja herkkyys tipotiessään. Kyllä se siitä lähti toimimaan ja varsinkin toiselle kierrokselle pyörässä löysin rentouden ja liikuin tavoitevauhtia. Voipi olla että kisaa edeltävä tankkaus meni tänä vuonna penkin alle ja pelisilmä ei toiminut alussa kun varovaisuuttaa olisi tarvittu tälläkertaa enemmän, mutta niin kävi että energiavaje hiipi kolmannella kiekalla kehiin ja pisteenä i:n päälle pelastavat geelit oli pudonnut taskusta. Neljäs kiekka oli sitten luokaton ja suoraan sanoen kääntöpaikalta takas tultaessa olin aivan tillintallin. Olo oli surkea ja urheilujuomankin lipittelyn olin lopettanut. Selkäranka katkesi niin että vieläkin on kipeä, heh.

Vaihdossa tuumin että juostaan ny vähäsen. Kävin puskassa tyhjentään etupuolen ja siitä urheilukentälle ja eka kierros alkoi. Kaitsu säntäs viereen ja huusi puolenmetrin päästä saakelin kovaa korvaan: "nyt et luovuta, koko talvi treenattu, geeliä geeliä, tästä voi vielä nousta". Oikeastaan se tyyli millä se kannustus tuli oli se ratkaiseva. Se tuli kovaa ja pisti faktat pöytään, liekki oli syttynyt jälleen. Rupesin kiskoon geeliä urakalla ja ihmetys oli ettei vatsa mennyt määrästä tilttiin. Verensokerit nousi nopeesti ylös ja pystyin aloittaan taistelun uudestaan. Melko tasasta juoksua syntyi alusta loppuun, mutta kärsin pientä energia vajetta vielä loppupuolella. Huikea kisa josta palkinnoksi hopeaa. Ensimmäinen yksilökisan sm- mitali tähän ositteeseen, jes.

Kierrosajat oli tällaasia.

uinti > 1h
pyörä  1´11,  1´12,  1´15,  1´29 (sis. juoksu vaihdon+ puunkastelukeikan)
juoksu (maaliviivalta maaliviivalle aina kierros) 46´20, 49,50,  1´46´30 (3+4)