Triathlonteam226

Tämän viikon teemaksi muodostui mustaherukkamehu ja niistopaperit. Sununtain lenkillä tarttui flunssa mukaan ja tässä sitä ihan kotosalla joutuu potemaan. Mieli on kuiteskin korkealla, kun kohta ollaan taas lenkillä ja kevätkin on tullut jäädäkseen. 
Uintiakin olen saanut jo muutaman kerran viikkoon, että uintirytmi voisi tästä pikkuhiljaa löytyä. Uinti on ollut läpi talven sellaista ylläpitävää ja tekniikkaan painottuvaa räpiköintiä.

Kevään alkuun yhteenveto lupailee hyviä. Vaikka ei ne harjoitus tavoitteet oikein millään ikinä täysin toteudu, niin silti juoksusta uskallan jotain odotella. Käytännössä odotukset perustuvat vain suurempiin harjoitusmääriin, lähinnä perustehoilla toteutettuna. Kun tähtäilen täydellematkalle, niin oletan että hakusessa ollut kestävyys myös siellä näkyy, toivottavasti.
Pyöräilystä odotukset ovat kaskummaa taas suuret. Kampia on veivattu läpi talven urakalla ja kivaa on ollut. On tosi vaikea sanoa onko jotain ihmeellistä tapahtunut pyöräilyssä viime vuoteen verrattuna.

Juuri nyt odotan helpompia harjoitus olosuhteita, vaikkakin talvi oli säiden puolesta yksi parhaista. Tästä kun räkä loppuu niin kilpuri on valmiina ja alkaa todellinen kevät treeni. Juoksuun saadaan myös kohta väriä kun pääsee kipitteleen pehmeämpiä ulkoilureittejä Tampereen Kaupissa ja Lamminpäässä. Tekee hyvää kintuille pehmeämpi alusta ja ei hakkaa jalkaa kipeäksi pidemmilläkään lenkeillä. Triathlonkoulu Nokialla, mihin osallistun, tuo vielä toivotun lisävärin tähän alkukauteen.

Tänä talvena peruskuntoharjoittelu on edennyt toivotulla tavalla, harjoittelussa on ollut hyvä jatkumo. Lajeista pyörä ja juoksu ovat painottuneet, mutta uinti on edelleen ollut todella vähäistä. Kunnon kehitystä on tapahtunut harjoitusmäärien ollessa suurempia edellis vuosiin verrattuna. Paino on tippunut tasolle missä ei ole käynyt vuosiin. Tämän huomaa varsinkin juoksussa. Vielä kuitenkin olisi tarkoitus tahkota lopullinen silaus peruskuntoharjoittelu painotteisesti, jonka jälkeen ainekin kuvittelen pääseväni tilanteeseen, missä kuntopohja kevään ja kesän aikana ei pettäisi kovemman alta. Peruskuntoharjoittelusta tuntuu vain olevan hyötyä ainavaan, teki sitä kuinka paljon tahansa. Se kertoilee vain siitä kuinka paljon puutteita kestävyysurheilijana vielä löytyy.

Nyt vielä neljä viikkoa samalla sapluunalla, tasasesti harjoitus kuormitusta aina huhtikuun puoliväliin, mutta ei toki liiankaan kevyesti. Tämän jälkeen pari kevyempää viikkoa ja siitä vaativampien harjoitusohjelmien kimppuun. Ja silloinhan on jo hyvää matkaa menty sulia maanteitä pitkin. Tätä on odotettu ja tästä on puhuttu jokaisella lenkillä talven aikana. Jokaista asteenkin heittelyä kohti lauhempia ja valoisuuden kasvua on seurattu. Näillä on menty ja mennään edelleen, on se niin hienoo hommaa, ottaa vuodenaikojen vaihteluita lenkeillä vastaan.