|
No niin, kauden päätavoite, Joroisten puolimatkan kisa, tuli välttävästi suoritettua.
Valmistautuminen meni tankauksineen kaikkineen ihan ok, kuten edellisessä blogipäivityksessäni kerroinkin. Edellinen yö, kuten varmaan kaikilla muillakin Joronjäljessä, oli melko hikinen kun huoneessa oli varmaan 30 astetta lämmintä. Jonkinlaisen unen sain kuitenkin aikaiseksi ja kisaaamuun heräsin klo. 6:00 joten aikaa oli mukavasti suoriutua aamutoimista, viedä varusteet paikoilleen, käydä aamupalalla, fillaroida Valvatuksen rantaan hyvissä ajoin laittamaan siellä varusteet tanaan.
Kahden kisan kokeneena "Jorois konkarina" ei jännittänyt pätkääkään tuleva urakka, odotin vaan innolla että päästään matkaan!
Uinnin olin päättänyt suositusten vuoksi suorittaa ilman märkäpukua, mutta rannalla huomioin että tätä suositusta ei ollut kovinkaan moni muu kuntosarjalainen ottanut tosissaan, vaan lähes kaikki tökötti puvut päällä rannassa paukkua odotellen. Tässä otin ajallisesti ilmeisesti hieman takkiin, varsinkin kun jälkeenpäin märkäpukuisten kommentteissa on todettu ettei lämpö ollut ongelma puvullakaan uidessa. 35min ja rapiat räpiköin mielestäni hyvin menneen uinnin kun viimevuotinen aika oli kolme ja puol minuuttia parempi vaikka silloinen uinti ei ehkä ihan yhtä hyvää ollutkaan kun tänä vuonna. Vaihto meni suht hyvin, vähän paita takerteli vatsamakkaroissa sitä märkään ihoon pukiessa.
Pyörällä lähdin 155 syke taktiikalla. Vaikka se alussa olikin yli 160 niin en antanut sen vaikuttaa vauhtiin vaan poljin menemään samaa vauhtia. Syke asettuikin hetken päästä oikealle tasolle ja sillä päästelin menemään. Tuijakin tuli vastaan ilahduttavan aikaisessa vaiheessa, joten uinnista oli selvitty hyvällä ajalla silläkin osastolla!
Pyörän puolivälissä sitten kuului se mitä en olisi halunnut kuulla, kun takakumi päästi viimeset henkosensa pihisten Joroisten ilmatilaan. Nou hätä, nyt rauhassa, onhan mulla pelit ja vehkeet mukana. Vielä mitä, rengasrautani olivat ilmeisesti muutaman euron liian halvat, kun koitin niillä rengasta vanteelta niin ne taipui eikä ollut toivoakaan saada niillä työtä tehtyä. Koitin jopa muillakin (metallisilla) työkaluilla mitä laukusta löytyi, mutta nekään ei tarttuneet kumin reunaan sitten yhtään. Reilu kymmenen minuutin tuherruksen jälkeen aloin jo sovittelemaan askelmerkkejä ja vein heittokäden taakse kuin Pitkämäki ikään viskatakseni kiekon paikalliseen lepikkoon kun Pasi tuli paikalle ja lainasi omat rengasrautansa mulle! Kiitos vielä kertaalleen, ilman sitä reissu todellakin olisi jäänyt siihen. Nyt kun mittarista tarkistin niin 16min olin pysähdyksissä tuosta johtuen.
Sitten pääkopan nollaus ja matkaan. Kuten Kiurun kirjassa oli neuvottu, menetettyjä minuutteja ei saa takaisin joten samalla kaavalla jatkettiin ja mihinkään kiinniottoon ei ryhdytty. Oli muuten hassua huomata kuinka kanssakilpailijoiden pyörävauhti ehti tuossa 16minuutin aikana hiipua. Ennen episodia olin kokoajan ohitettavana, kun taas tuon jälkeen aloin itse ohittelemaan porukkaa vaikka vauhti pysyikin samanana. No 3:11 osuusajan jälkeen pääsin vaihtoon joka menikin ripeesti.
Juoksu lähti tosi hyvin liikkeelle ja tokan kiekan alussa saavutin Tuijan joka lähti just ekallensa. Hyvä vauhti oli siis jatkunut myös pyörällä! Juoksussa ei ollut mitään ihmeellistä, kaikki toimi hienosti ja vauhti tyydytti. Tällaselle, "ei niin atleetin" vartalon omavalle lölllykälle satelee kiitettävästi kannustusta, yksikin nuori kaveri tsemppas aina joka kiekalla sillain selkeesti hämmentyneen innostuneesti aina kun osuin kohdalle. Edellä meneville sillain normisti ja sitten kun mä tulin kohdalle niin se ikään kuin kasvo kymmenen senttiä ja hyvä ettei ruvennut hyppien kannustamaan, erityiskiitokset siis tälle kaverille!
Maalissa tasaisen juoksun jälkeen (2:01) olin ajassa 5:47.
Aika ei tyydytä, mutta kun ottaa huomioon märkäpuvutta uinnin, rengasrikon ja hivenen pidemmän juoksun viimevuoteen nähden niin vauhti oli selkeesti parantunut. Eli ens vuonna paremmalla onnella tavoittelemaan 5:30 alitusta.
Ja Tuija, komeesti maaliin ajassa 6:45 joka oli hieno aika. Etukäteen (ylivarovaisesti) pelkäsi että pääseekö 8 tunnin aikarajan puitteissa maaliin ja nyt mentiin yli tunti nopeempaa! Hienoa!
Onnittelut taas kaikille seurakavereille hienoista suorituksista, mitaleitakin tuli taas roppakaupalla. Onnittelut ansaitsee myös perjantain depytantit, hienosti vedetty kaikilta! Näistä on hyvä jatkaa tuleviin koitoksiin!
|
. Muut henkilökohtaiset mietteeni voitte käydä lukasemassa tuolta Kilpailijat & Kuntoilijat osiosta, eli sen enempi lätisemättä, mennään asiaan! 
